Haluan kertoa kirjasta, joka oli ensimmäinen lukemani opas koiran kasvatukseen ja siihen, miksi minulla on tunneside tähän kirjaan.

Meille tulee koira - kirja kertoo eri koiraroduista, mihin tyyppiin kukin rotu on sopiva, mihin rotua voi käyttää ja antaa osviittaa siitä, millainen koirarotu kenellekkin sopii. Kirjassa kerrotaan myös hoito-ohjeita jakäydään kaikki vaiheet koiran kasvusta pennusta vanhuusikään asti. 

Kirjasta saa kattavan kuvan pennun hankinnasta, rokotuksista, leluista, hoidosta ja kasvatuksesta. Ja ohjeet myös mihin pitää varautua kun ostaa koiran ja mitä kaikkea sen mukana tulee (rekisteriotteet yms). Myös tapakoulutuksesta on oma lukunsa.

Kirjan kuvat on selkeitä ja niitä on käytetty paljon, kuvatekstien kanssa. Suosittelen koiraa ihmisille, joilla ei ole kokemusta aikasemmin koirasta ja harkitsevat sen hankkimista. Kirjan on kirjoittanut Ulla Barvefjord. 

DSC_0796.jpg

DSC_0782.jpg

DSC_0781.jpg

Niinkuin vihjasinkin jos otsikossa, niin tämä kirja herättää minussa paljon haikeita muistoja. Se oli ensimmäinen koirakirja, jonka ostin ja opiskelin kannesta kanteen ennekuin meille tuli ensimmäinen koiramme Kamu. Kamu oli saksanpaimenkoira, rotu joka on tuntunut minulle ominaiselta aina.

kamu1.jpg

Kamu oli todella kiltti kaikille, tosin pentuna se saattoi tehdä protestikakat oven ulkopuolelle, jos en sitä laskenut vessaan kanssani. Kävimme Kamun kanssa ensin tottelevaisuuskoulussa ja myöhemmin innostuin koiranäyttelyistä ja Kamusta tulikin rotunsa muotovalio! 

Kamu oli myös rauhanlähettiläs oman rotunsa puolesta, sillä kiltteydellään se todisti ihmisille, että vaikka saksanpaimenkoirat tarvitsevat jämäkän omistajan, niin ne ovat kilttejä ja rakastavat ihmisiä siinä missä automaattisesti kiltteinä pidetyt rodut. 

kamu2.jpg

Elämäni hirveimpiä päiviä oli se, kun Kamu piti lopettaa. Koko perhe suri ja itki ja pojat tekivät piirrustuksia ja kirjottivat viestejä koirien tavaiseen, jotka sitten vietiin Kamun haudalle. 

Me koimme yhdessä monta onnellista vuotta ja tämä kirja auttoi valmistautumaan koiranpennun hankitaan ja kasvattamiseen. Tästä tuli myös tarkistettua ja varmistettua monta asiaa, joita Kamua kasvattaessa kohtasimme. 

Kun näen kirjan kirjahyllyssä, herää minulla muistot niistä päivistä, jolloin kuumeisesti tutkin kirjaa ja opiskelin, samalla sydän pamppailen siitä tiedosta, että kohta meille tulee koiranpentu, en osaa sanoa kuka oli enemmän innoissaan, minä vai meidän silloin ala-aste ikäiset pojat! 

Kun valmistun koulusta, aion taas tarttua tähän kirjaan ja lukea sen kannesta kanteen, olen nimittäin päättänyt, että haluan vielä ottaa uuden saksanpaimenkoiran ja ehkä alkaa harrastamaan taas uudelleenkoirannäyttelyitä!